Yllättävä kirja. Koko ajan tiesi, miksi syyllinen oli se kuka oli eli mitkä tapahtumat olivat johtaneet hänen hirmutekoihinsa. Kovin nopeasti myös rikosylitarkastaja Mark Lapslie pääsi murhaajan jäljille. Yllättävää oli, mitä oli tapahtunut uhreille ja oman ihmetyksensä toi Lapslien sairastama synestesia, jonkalaisesta sairaudesta en aikaisemmin ollut kuullutkaan. Hänen kohdallaan harvinainen sairaus tarkoitti, että kaikki äänet aiheuttivat hänelle makuaistimuksia ja mm. poliisilaitoksen hälinä sai hänelle verenmaun suuhun. Synestesiasta voi lukea lisää mm. täältä  http://yle.fi/akuutti/arkisto2003/220403_b.htm  .

Ihan luettava kirja. Alla kirjan takakannen kuvaus sisällöstä.

Kuvaus kirjasta


Violet Chambers on unohtanut oikean nimensä monta vuotta sitten. Eikä hän ole enää varma siitäkään, miksi hän omaksuu murhaamiensa vanhusten henkilöllisyyden. Tämä ei kuitenkaan estä Violetia jatkamasta uraansa myrkynkeittäjänä. Päinvastoin. Myös rikosylitarkastaja Mark Lapslien mieli on sekaisin. Synestesiaksi kutsutusta sairaudesta kärsivä Lapslie kokee kuulemansa äänet makuaistimuksina. Pysyvälle sairauslomalle päästyään hän on erakoitunut oman kotinsa hiljaisuuteen. Kun Lontoon kehätietä reunustavasta metsiköstä löytyy vanhan naisen ruumis, Lapslie kutsutaan yllättäen takaisin palvelukseen. Jokin murhan tekotavassa tuntuu kummallisen tutulta. Penkoessaan tapausta Lapslie huomaa olevansa vastatusten tappajan kanssa, joka ei sovi minkään maailman psykologiseen profiiliin. Myös Lapslien esimiesten toiminnassa on jotain häiritsevää. Sanalla sanoen heidän puheessaan on valheen kirpeä sivumaku. Kun vanhan myrkynkeittäjän piilopaikka viimein paljastuu, ylikomisario Lapslie joutuu miettimään uudemman kerran onko hänen poikkeuksellinen kykynsä lahja vai kirous. Rikosylitarkastaja Lapslie ja tämän holtiton aisapari, ylikonstaapeli Emma Bradbury jatkavat tutkimuksiaan vuonna 2009 ilmestyvässä romaanissa Yön hiljaisuudessa.